Suoraan asian viereen!

Miten sitä tuleekaan mieleen latoa tärkeimmät romunsa vihreän Ducaton kyytiin, ängetä itsensä ja koiransa etupenkille ja kaasuttaa asumaan ulkomaille? Varsinkin, kun koko maastamuuttoa on harkittu kokonaiset viisi minuuttia. Jaa-a. Älä minulta kysy. Minä vain tein niin.

Jos mä en olisi kaasutellut dieselpilvet lehahtaen muille maille matkoihini, riuhtoisin laiskaa Chow Chowiani tällä hetkellä väkisin perässäni iltapäiväpissille paikassa, jossa haisi vielä silloin aina oluttehtaan katku. S:ssä on paljon sellaista itämaista mystiikkaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hän ei kuule eikä näe. Teeskenteli kerran kuuroakin kaksi viikkoa erittäin uskottavasti. Ehdin siinä ajassa jo varata eläinlääkäriajankin kuurouden toteamiseksi. Sanottakoon vain, että koti-ikävä ei ole iskenyt. Inhoan kaljan katkua.

Maastamuutto tapahtui nelisen vuotta sitten vietettyäni ensin häät ja sitten yhdet hautajaiset. Yök. Kamalia tapahtumia molemmat.  Hetkeäkään asiaa tarkemmin pohtimatta rimpautin muutaman puhelun ja varasin laivamatkan työhaastatteluun. Siltä reissulta palasin oma vuokra- sekä työsopimus kourassa. Ja äitini alkoi välittömästi kollottaa. Se kuuluu äiti-ihmisen toimenkuvaan. Kollottaa kokoajan. Ei siinä auttanut kollotukset kun nostin kytkintä - ja heräsin elokuiseen aamuun ruotsalaisesta kerrostalokolmiosta. Myöhemmin sinne muutti yksi psykopaattimummokin myös loisimaan nurkkiin, ja yhä edelleen on olemassa pelko The Mummon comebackista, ihan OT. Eli off topic. Siellä kolmiossa asui myös psykopaattimummon lisäksi mun uusi rakkaus, mun Ukkeli. Sekin liimaili silloin keittiön kaapinoviin ruutupaperilappuja, että "ÄLÄ KOSKE MAMMAN ARABIOIHIN ENÄÄ!" ja että "SIIVOA MUMMO JÄLKESI!". Mun ukkeli on muuten suomenruotsalainen. Muuta vikaa siinä ei sitten ookkaan. Puss älskling!

No mutta! Täällä sitä ollaan ja möllötellään. Kokoonpano on "hieman" tässä reilussa kolmessa vuodessa muuttunut. Mutta ei mitenkään kovin radikaalisti. Radikaalia olisi saada kolme lasta siinä ajassa. Meikä-Mamma on saanut vain kaksi! Ukkeli osti meille kerran myös mopsin. Mopsin, johon suihkin hajuvettä Hoon odotusaikana, koska se haisi ihan raadolle. Mopsin, joka sai S:n maidontuotannon käynnistymään, koska tykkää nyhtää tämän nännejä innostuessaan. Mopsin, joka pissaa vain kerran päivässä ja jota ei tarvitse riuhtoa perässään remmissä, kun ollaan ulkona. The mopsi, joka on kuin en hund utan ansikte. Sen mopsedin nimi on F.

Me asutaan ahtaasti kaksiossa kaikki kuusi. Siihen vedoten ukkeli paiskasi akvaarion roskikseen. Minä paiskasin kostoksi ukkelin änäritakin roskiin. Ukkelilla on muuten yleensä aika hyvä vaatemaku, vaikkakin myös joku selittämätön pakkomielle sellasiin verkkomaisiin pelipaitoihin. Niihin jää muuten ikävästi rispaantuneet sormenpäät kiinni vaatteita viikatessa. Mulla taas ei oo minkään sortin silmää vaatteille, joten mitään Päivän Asu-postauksia ei kannata jäädä odottelemaan. Jossei sitten tykkää, että haaroista nukkaantuneet äitiystrikoot ja söheröponnarit on jättemuodikkaat! Tällä bodylla ei muutenkaan poseerata, ei ennen kuin voitan lotossa ja olen tehnyt reissun pummilla Tallinnaan! ^_^

Tästä tää sitten lähtee. Mamma Muumaa olen minä. Laav of mai laiffin virkaa tässä blogissa toimittaa Ukkeli. Lapset Hoo ja Uu sekä koirat S ja F. Me ollaan ne, joista tää blogi kertoo! Tervetuloa lukijaksi tai satunnaiseksi ohikulkijaksi. Mihinkään ei ole pakko kommentoida, ei ainakaan mitään mautonta. Ettei mun kato tartte kollottaa. Koska äidit kollottaa, niinhän me tässä äsken opimme.

Puss och kram!