Pohdintoja vanhemmuudesta!

Mitä on hyvä vanhemmuus? Onko se sitä, että hoitaa lapsensa yleisten normien mukaan niin, että lastensuojelun ei tarvitse puuttua kasvatukseen? Vai onko se sitä, että on lapselleen paras mahdollinen kaveri? Vai onko sitä, että näkee paljon vaaroja vaarattomissakin asioissa ja kykenee rajoittamaan lastaan mahdollisimman paljon? Miksi kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt tiivistämään hyvää vanhemmuutta muutamaan teesiin sekä painamaan kirjoihin ja kansiin? Minun mielestä sellainen olisi pikkuhiljaa jo ihan välttämättömyys...

Hyvä vanhempi on täydellinen. Jos olet vähemmän kuin täydellinen, olet epäkelpo. Tämän päätelmän tekemiseksi ei tarvitse kuin lukaista pikaisesti äidit-purkaa-tuntojaan-palstoja tai facebook-ryhmiä, joissa liuta täydellisiä äitejä ruoskii huonompiaan - eli niitä, jotka eivät toimi ja tee kuten he itse. Tänään minun olisi pitänyt huokailla, kuinka perhekerhoissa tarjoillaan eväiksi taaperoikäisille pillimehua. P i l l i m e h u a. Siinä on sokeria! Nettiadressin paikka. Sokeri pitää kieltää lailla. Se tekee läskiksi ja mädännyttää hampaat. Lisäaineet syövyttää aivokuoren ja aiheuttaa lapsettomuutta. Niitä pitää välttää kaikissa muodoissaan! Mutta leivän päälle saa sipaista sentin paksuisen kerroksen aitoa voita, koska se on terveellistä. Kuorrutetaan ruuat kermalla ja laitetaan puuroon voisilmä, kunhan vain sokeria ei löydy huushollin yhdestäkään nurkasta.

Minua ei huoleta 1,5-vuotiaat pillimehuja ryystävät lapset. Minua huolettaa lähinnä heidän vanhempiensa sairaalloinen ylisuorittamisen tarve sekä se, että nykyvanhemmuus on kaikkea muuta kuin letkeää ja mukavaa. Vaikka itse siitä yrittäisit sellaista tehdä, niin aina tulee joku huokailemaan korvaasi. "Meidän lapset eivät muuten saa syödä kiisseliä. Se on kuin syöttäisi hilloa suoraan purkista." Miksi sitten kaikki kaupat vaivautuvat enää edes myymään hilloa, kun pelkällä kiisselilläkin pärjättäisiin? Kiisseliä täytekakun väliin vain, koska sitähän saavat jopa lapset syödä ensimmäisen kerran 2-vuotispäivänään. M-m-m-mmmmm... 

Ei. Se, että pyrkii tarjoamaan lapselleen terveellistä ja kotimaista, kenties lähituotettuakin ruokaa ole millään tapaa tuomittavaa tai väheksyttävää. Siihen olisi hyvä kaikkien pyrkiä parhaansa mukaan. Mutta ei sitä tarvitse joka päivä tehdä. Joskus voi hyvällä omallatunnolla kipata läjän kalapuikkoja ja ketsuppikuorrutteisia ranuja lautaselle, eikä pelätä heti, että joku näkee. Ei se ole kulmien noston arvoinen asia, että jonkun toisen lapsi syö välipalaksi iltapäiväbussissa keksiä. Eikä toisaalta myöskään se, että vieruspenkissä mussuttaa toisen taapero välipalakseen avokadoa. Avokadossa on paljon hyviä rasvoja. Pikkunälkä talttuu molemmilla eväillä. Peukku sille!

Täydellisen vanhemmuuden metsästys ei ole pelkästään sitä, mitä lapsi saa tai ei saa syödä. Se on vaatevalintoja. Vaatevuoria. Harrastuksia. Autoistuimien valintaa. Lastenfilmien ikärajojen noudattamista. Tapakasvatusta. Kieltoja. Rajoituksia. Rangaistuksia. Palkintoja. Vanhemmuutta monimuotoisempaa ja samalla hankalampaa toimenkuvaa on hankala löytää! 

Googlesta pitää varmistaa ennen kuin antaa vauvalle äidinmaidonkorviketta, että onhan joku muukin joskus niin tehnyt. Etten mä vain yksin ole niin surkea äiti että turvaudun tuttipulloon. Onhan joku muukin yhtä huono kuin minä? Pitää kysyä 17 000 äidin ryhmästä, jos nukkuvan lapsen voi jättää toiseen huoneeseen nukkumaan, vaikka itse on toisessa. Koska onko hyvä äiti aina lapsensa vieressä? On. Tuija ei ole koskaan vielä ollut eri huoneessa Timoteinsä kanssa, koska kiintymysvanhemmuus on päivän trendi. Vessahätäviestintä (eli vaipattomuus) tulee pelastamaan koko maailman, koska vaippajätevuoria ei synny enää. Se, että sademetsät tuhoutuvat vessahätäviestis-mamin ryystäessä halpiskahvia ei kuulu vanhemmuuden piiriin. Paitsi sitten se kuuluu, jos tämän lapsikin juo kahvia. Kuka edesvastuuton vanhempi antaa lapsensa juoda kahvia ennen kuin tämä on täysi-ikäinen? 

Ei riitä, että lapsella on puhtaat ja siistit vaatteet. Niiden pitää olla uudet ja jotain merkkiä. Jos vaate on uudenveroinen sekä Miikkaria, siitä saa vielä hyvän jälleenmyyntihinnan. Hyvä vanhempi tiedostaa myös, että lapsen vaatevalinnoilla on elämääkin suurempi merkitys. Täytyy miettiä ompelijoiden työoloja, vaatteen ekologisuutta, pesumerkintöjä, värinpitävyyttä, teknisiä ominaisuuksia... Ja valita vain ja ainoastaan sellaisia lastensa päälle, jotka täyttävät kaikki nämä kriteerit. Muussa tapauksessa olet edesvastuuton vanhempi ja saatat päätyä netin keskustelupalstalle päiviteltäväksi.

On myös tärkeää hyvän vanhemmuuden kannalta, että lapsi harrastaa. Ja paljon. Niin paljon, että kotona ei ehdi käydä kuin nukkumassa viikkoisin. Viikonloppuisin sitten ehtii sukia Barbien hiukset ponnarille ennen balettituntia ja partiokokoontumista. Hyvä vanhempi huolehtii, että lapsen mieli ja ruumis saavat haasteita. Ja että saavutuksista tehdään hyvä ja naseva fb-päivitys, koska kaikkiahan kiinnostaa, kumpaa laitaa kunkin poika jääkiekkotreeneissä hyökkää. Jos on centteri, on parempi kuin vasen laita. Näin se on.

Onko sitten olemassa täydellistä lapseutta? On. Täydellinen lapsi on kaikkea sitä, mitä vanhemmat keksivät häneltä vaatia. Ilmeisesti täydellinen lapseus on olla mahdollisimman hyvä kaikessa. Ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Koska vanhemmilla on kiire miettiä, miten sitä sitten huomenna taas suoriteltaisiin...

Mitä jos huomenna mentäiskin jokainen vain kuuluisasti niiden "lasten ehdoilla"? Katsotaanko, mitä tapahtuu? :)

Puss och kram!