Kerran usko lapsuuden mulla oli suloinen.

Kuinka monelle meistä tulisi mieleen mennä kaupassa, puistossa taikka tivolijonossa kysymään lapsilta, uskovatko he joulupukkiin? Uskallan väittää, että tämä kuuluu niiden kysymysten sarjaan, joita kysellään vain sukulaislapsilta jos niiltäkään, eikä ihan joka päivä kuitenkaan.

Mutta jos kuvitellaan, että moinen olisi todella tavallista ja yleisesti hyväksyttyä - kuinka moni saadessaan iloisen, reippaan ja aidon "joo, uskon mää!" huudahduksen lapsen suusta vain tyynen rauhallisesti ilmoittaisi tälle, ettei moista pukkelia ole olemassakaan?

Ei niin kukaan. Paitsi erittäin ilkeä ihminen. "Miksi pilata jotain niin aitoa, niin ihanaa ja vilpitöntä kuin lapsen usko joulupukkiin? Miksi romuttaa lapsen satumaailma palasiksi, miksi pilata joulun taika?" Niin, kyllä se kirpasee. Itse omieni kohdalla annan heidän uskoa tai olla uskomatta, koska he muodostavat todellisuutensa itse - ennemmin tai myöhemmin, ilman minua ja minun käsityksiäni.

No mutta joo. Muistan, miten minulle tämä asia valkeni 6-vuotiaana, erään alkusyksyn koulupäivän jälkeen. Isä ja äiti käskivät käydä istumaan keittiön pirttipöydän ääreen ja kuunnella tarkkaan: "Joulupukkia ei ole olemassakaan. Kerromme tämän sinulle, jotta sinua ei kiusata koulussa." Kiva, kiitti. Eipä paljoa vaikuttanut kiusaamiseen, mutta muistan, kuinka musertava olo minulle tuli sydämeen. Miksi minun ei annettu uskoa?

Minä uskon Jeesukseen. Uskon, ja luotan siihen, että minä tapaan Hänet - aivan kuin lapsena luotin joka joulu ovelle kolkuttavaan rumaan ja pelottavaan, mutta ah-niin-anteliaaseen harmaahapseen. Tämä tuntuu joskus olevan kovin suuri ongelma jopa niille, jotka eivät minua ollenkaan tunne. "Miksi sä uskot Jumalaan, etkö sä tajua että se on pelkkää satua? Sun uskon vuoksi ihmisiä on teloitettu vuosituhansien ajan. Miten sä voit noin fiksuna ihmisenä olla noin tyhmä?"

Minä olen lapsi, minä haluan uskoa. Vaikka vedenpitäviä todisteita minulla ei ole antaa sinulle, mutta voisiko se riittää sinulle - että ne "tosi heppoiset perusteet" piisaavat minulle? Sinä et hyödy siitä mitään, että sinä saat minut ajattelemaan toisin. Vai hyödytkö?

Se, mikä on erityisen hassua on se, että me "hemmetin hihhulit", "lapsiinsekaantujat", "jeesustelijat" - kutsuttakoon meitä rakkaita lapsia millä tahansa nimellä - me emme aio tehdä sinulle mitään pahaa. Me vain uskomme omalla tavallamme. Me emme kiellä tiedettä, eikä tiede poissulje uskoamme. Usko on nimenomaan uskoa, ei tiedettä. Joten seuraavan kerran, kun sinä tulet aivan kiertelemättä kysymään uskonelämästäni, kysy minulta: "Onko sinun hyvä olla, Mamma Muumaa?".

Tämän sain kuukausi sitten aviomieheltäni huomenlahjaksi.

Fattar du? :) Puss och kraaaaaam!

Jo nyt on festarit!

Nyt on niin, että vanhemmat on pakko laittaa ojennukseen! Itseni mukaan lukien. Onhan se nyt samperi vie vakavaa, kun löytää Iltalehdestä lööpin, että jotkut vanhemmat ovat pyrkineet vauvansa kanssa festareille! Onneksi paikan päällä on ollut terhakka järjestyksenvalvoja, joka on käännyttänyt lippunsa rannekkeisiin lunastaneet rikolliset takaisin Turkuun lähtevään junaan. Jutun luet tästä! 

Rohkenen olla pöyristynyt. Rohkenen olla täysin toista mieltä. Mielestäni musiikkifestivaalit eivät ole vain aikuisille. Ne eivät(!) ole paikka, jossa ei kuuluisi olla lapsia. Ne ovat tapahtuma, jossa jokaisen kuuluisi saada olla mukana. Minua on yritetty saada kääntämään mielipiteeni, sillä "Kyseessä on K-18 tapahtuma, haloo!". Juu, kyllä on. Mutta koskeeko se muka pientä sylivauvaa? Koskeeko se taaperoa, koskeeko se lasta, jonka vanhemmat katsovat tapahtuman olevan laadultaan, sisällöltään ja ajankohdaltaan omalle lapselle sopiva? "KYLLÄ KOSKEE, matofako." Tämä selvä. Mutta aivan kuten anniskeluravintolat, joissa on myös K-18-raja, soveltaa - olisi tässäkin tilanteessa voitu soveltaa rajoitusta ja antaa täysi-ikäisten vanhempien viedä alueelle lapsensa. Tai laivayhtiöt. Heidänkin alukselleen pääsee, vaikka ei ole vielä 23-vuotias. Riittää, että lapsella on ikärajan ylittänyt huoltaja seuranaan.

Siteeratakseni Flow-festareiden tuotantopäällikköä Emilia Mikkolaa suoraan, voin löytää syy-seuraussuhteen kohulle: "Vauvan kanssa ei voi tulla K-18-tapahtumaan. Aikaisemmissa tapauksissa on ollut kyse kansainvälisistä kävijöistä." Hänelle muistui siis mieleen aiemmilta vuosilta yksi tapaus, jolloin olisi käynyt samoin. Tässä kohtaa piileekin se koko jutun juoni: vain suomalaisilla on outo tapa erotella lapset ei-tervetulleiksi perin moneen paikkaan, tapahtumaan ja asiaan. 

Missään muualla kuin Suomessa en ole kokenut lapsiani ajoittain selkeästi ei-toivotuiksi tyypeiksi vaikka ruokakauppaan. Ei tarvitse kovinkaan paljoa rimpuilla taikka kiljahdella, niin jo on kokonainen lauma akkoja ja ukkoja ympärillä päivittelemässä moista vulgaariutta. Kovaan ääneen. Pönkittääkseen omaa tärkeyttään. "Kannatti aamulla herätä ennen kukon pieremää, että sai pahoittaa nuoren paskafatsin ja -mutsin mielen, kjäh kjäh kjäh!".

Missään muualla en ole saanut niin syövyttävän happamia katseita, kun olen juonut ravintolassa viiniä hyvän ruuan kyytipoikana, kuin ah-niin-rakkaassa-mutta-suppeakatseisessa Suomessa. Taikka komentanut kovaan ääneen lastani, jottei tämä enää heittelisi pikkukiviä kadunvarressa seisovan uudenkarhean mersun peltiä vasten - koska toistaalta lasta ei kuulu myöskään ojentaa. "Lapsi on lapsi." Juu, on on. Mutta et sä sitä kumminkaan tarkoita.

Lapselle ei saa huutaa, mutta ei sille saa kuiskiakaan. Tai kasvattaa pumpulissa. Eikä yrittää lahjoa. Kiristää. Uhkailla. Koska se on heikkoutta, pitää pystyä aina selittää. Pitkän kaavan kautta, selkeästi, mutta ei turhan vaikeilla sanankäänteillä. Pleikkariajan rajoittaminenkin on todella raadollista, jos kysytään naapurin mummulta. Sen sijaan eristäminen on sallittua.

Suomi kohisee tasa-arvosta. Mutta ei se koske lapsiperheitä. "Jos sä oot päättänyt hommata kakaroita, sun pitää pystyy luopuu jostain!" Kuten niin kuin vaikka öööö, just festareista!

En aio käsitellä kuin vain käsitettä "lapsiperhe festareilla", koska muuten tämä teksti rönsyää enemmän kuin vyöruusu reidensivussa. Eli tähän saakka tiedämme, miten suurin osa suomalaisista asian kokee: lapset eivät saa tulla festareille. Siitä huolimatta, että heidän kuuloaan varjellaan kuulokkein ja heitä ei pidetä siellä nukkumaanmenoaikaa pidempään. Välittämättä siitä, että muualla maailmassa ei ole tapana erottaa vanhempia ja lapsia toisistaan kulttuurielämyksen vuoksi. Luottamatta siihen, että lapsen vanhemmat ovat parhaimmat tuomarit asian suhteen itse. Ei. Suomi nauraa moisille moukille, jotka edes hetken kuvittelivat pääsevänsä luikahtamaan koko perheen tuumin musiikkitapahtumaan kello 17 lauantai-iltapäivänä. 

Minuapa ei naurata. Minua vee-ärsyttää. Koska en usko sekuntiakaan, että nämä vanhemmat olisivat menneet sinne, mikäli he eivät olisi itse kokeneet kykenevänsä huolehtimaan pienokaisensa mukavuudesta ja turvallisuudesta alueella. He varmasti olisivat osanneet etsiä kolon syrjemmästä osaa aluetta, jossa katsella esiintyjiä ja taaperonsa perään. Humalaiset suomalaiset eivät varmasti olisi hakemalla hakeutuneet juuri tämän perheen luokse taikka tupakoijat puhaltelemaan savuja lapsen naamalle. Vanhemmat olisivat varmasti tajunneet siirtyä aina sivummalle, etäämmälle - minne vain. He olisivat oletettavasti tanssineet lapsensa kanssa musiikin tahtiin, naureskelleet ja iloinneet. Tiedättekö miten? Siten, miten yleensä muissa kulttuureissakin on tapana.

Sen vuoksi, arvon Emilia Mikkola ja koko kanalauma siellä somen ääressä, sen vuoksi te ette ole törmänneet moiseen ilmiöön, koska se ei ole suomalaista. Se ei ole yleistä. Ei sen vuoksi, että siinä olisi mitään väärää - vaan siksi, että meille on tullut selväksi kantanne asiaan: Hyvä vanhempi ei tuo lastaan festareille. Punkt slut. Gemacht. 

Onneksi saimme eilen nauttia koko perheeni kesken mukavasta musiikkifestivaalista täällä Tukholmassa. Hassua, että meitä kummajaisvanhempia oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Loppumainintana alleviivattakoon ettei örvelöintiä, vaaratilanteita saati tuohtuneita kanssatanhuajia tavattu koko iltana. Tapahtuman järkkärit olivat kovin iloisella tuulella - liekö musiikilla ja kauniilla kesäillalla moinen vaikutus näillä leveysasteilla?

Puss och panikkram!