Mitä eroa on suomalaisella pullukalla zumbatunnilla ja ruotsalaisella pullukalla samaisella tunnilla?

Tää on helppo! Niillä on sellainen ero, että siinä missä suomalainen venyttelee t-paidan helmaa peitellen itseään, ruotsalainen seisoo ryhdikkäänä rivissä, kantaen itsensä ylpeästi ja vakuuttavasti. Kiloista huolimatta. Sen lisäksi he tekevät rohkeasti mukana, siinä kun suomalainen tarkkailee silmä kovana liikesarjoja, ennen kuin toistaa. "Asiat pitää osata, ennen kuin tekee!", tuumaa suomalainen pöröjölli.

Olin vemputtamassa lihaisia luitani juuri Zumba-tunnilla. Olen kolmisen kertaa seisoskellut suhteellisen taka-alalla tunnin alussa ja varovasti koittanut päästää sisäistä vetkunketkua irti. Olenhan sentään intohimoinen reggaetonin kuuntelija ja osaan mielestäni vetää aika vakuuttavasti lattareita - mutta joko yksin eteisen peilin edessä tai jurrimurrina yökerhon lattialla. Nykyisin vähemmän jurrissa, koska paikallisessa "bilemestassa" on tosi ahdasta ja kanssatanssijat sen verran tuiterissa, että eivät ehti (toivottavasti) minun lanneletkutusta tollottaa.

Innostuin ja päästin itseni irti, ja yhtäkkiä kuulen zumba-ohjaajan visertävän minulle  eturiviin, että "kom och dansa med mig!". Hän pyysi minua, m i n u a kanssaan tanssimaan kaikkien eteen. "Ei herrajje, en mene", ajattelin vain. Enkä mennyt. Koska ehkä en muistaisi kaikkia askeleita taikka pikkuhousut rullautuisivat ikävästi alas ja niitä pitäisi nostella ja ja... eihän pullukat tanssi lavalla? 

Mutta kyllä ne tanssii. Ruotsalaiset pullukat tanssii. Ruotsalaiset ovat kannustavia, positiivisia (jopa liiallisuuteen asti) ja ajattelevat pääsääntöisesti vai hyvää - kaikista. He eivät naureskele muille, vaikka olisi kuinka konstikas ilmestys taikka joku mokaa. He vetävät hymyn huulilleen, kun joku kaivaa kameran esille. Itse möngerrän vaivaantuneena kameran linssin edessä, ja siinä kiemurrellessa esittelen itseäni aina ei_niin_imartelevassa_kuvakulmassa.

Ensi kerralla minä menen. Ja tanssin. Tack och adjö, sisäinen pöröjölliyteni vaan! ^_^

Puss puss!

Mamma badar i bastu med ruåtsalainen!

Olin siinä kuvitelmassa, että ruotsalaiset ovat kovia saunomaan. Pienenä bravuureihini kuului kertoa hauska vitsi ruotsalaisista, suomalaisista ja norjalaisista saunassa. Se päättyi kikatuttavan hauskasti siihen, että ruotsalaisen pallit jäivät lauteiden väliin. Nykyään minua kikatuttaa vitsissä vain se, että ruotsalainen saunoo. Nej, dom badar bara i bastu. Ja kun ruotsalainen ui avannossa, han/hon gör hål i isen, eli tekee jäähän reiän.

Totuus on, että ruotsalainen "sauna" ei ole sauna. Se on vain lämmin huone, jossa on hädin tuskin 40 astetta - ja jossa ei ole vettä, eikä löylykauhaa. Saunakaan ei ole sauna, vaan bastu. Koko muu maailma tosin tietää saunan olevan sauna, jonka vuoksi epäilen käännöksessä epätarkkuutta: ehkä bastu ei olekaan sauna, vaan lämpöhuone?

Muutama päivä sitten satuin löytämään uimahallin pesutiloista kipon sekä kauhan, jolla viskasin pienet pihisevät löylyt itselleni. Eräs teinityttö tosin joutui lopettaa käymänsä puhelinkeskustelun äitinsä kanssa, koska "bastussa alkoi höyrytä". Älypuhelin sujahti takaisin sukkaan, ja hän laittoi kuulokkeet korvilleen - jotta pystyi hieroa vartaloöljyä itseensä niihin kohtiin, jotka eivät olleet t-paidan ja shortsien peitossa. Muut kanssasaunojat siirtyivät välittömästi alalauteille irvistelemään, kunnes jonkun oli pakko raottaa saunanovea. Yleensä jokainen, joka tulee kesken löylynviskelyni saunaan, kääntyy ovenraossa takaisin.

Mitä kaikkea bastussa voi siis touhuta, jos ja kun siellä ei ainakaan hikoilla? No. Siellähän istutaan joko täysissä pukeissa taikka uimapuvussa. Harvemmin kukaan muu istuskelee nakupatukkana siellä, kuin toinen suomalainen. Yleensä voi heti suoralta kädeltä tervehtiä alastonta kanssasaunojaa suomeksi, ja viskaista ilman muodollista lupaa löylyä. Löylylle ei ole edes omaa sanaa ruotsiksi, se on vain "kasta vatten", eli heittää vettä. Mikäli uimapuku ei ole päällä, se roikkuu kaiteilla kuivumassa, mutta itse saunoja on piiloutunut pyyheliinan sisään. Eikä asiaan voi oikein mitään sanoakaan, sillä mikään kyltti ei kehoita riisuuntumaan ennen saunaan menoa.

Lähes joka kerta saunasta löytyy joku, jolla on siellä eväsretki, sanomalehti taikka ihokarvojen raakaaminen kesken. Osa selailee puhelimiaan ja lapset pelaavat tableteillaan pelejä. Siitä voi jo päätellä "saunassa" olevan suhteellisen vilpoista, kun elektroniikka säilyy ehjänä. Kaikista oudoimpia ovat silti ne saunojat, jotka istuvat siellä täysissä pukeissa lukemassa kirjaa lapsiensa uimatreenien aikana. Eikä heille tule edes hiki.

Koska saunassa voi tehdä mitä tahansa, niin minäkin olen häpeilemättä ruokkinut tenavani omavaraistuotannollani. Ylpeänä ilmoitan olevani suomalainen, ja saunomisen olevan lähes kansallislaji, jonka taidot kulkeutuvat äidinmaidon mukana jälkikasvulle. He kauhistelevat vain sitä, että selviääkö lapseni hengissä kuumuudessa. No. Kesähelteilläkin on hiostavampaa, kuin uimahallin "saunassa".

Edellisessä asunnossamme oli aivan umpihomeinen sauna. Jo itsessään se, että miten se sauna oli rakennettu kielii saunatietämyksen tasosta. Siellä oli nimittäin muovimattolattia, jossa ei ollut lattiaviemäriä. Eikä myöskään kallistuksia. Ilmanvaihtoa ei ollenkaan, vaikka räppänä seinästä löytyikin - mutta kun sen avasi, niin näki vain betoniseinän. Se, mitä sieltä löytyi oli lauteet sekä viisisenttinen kynnys, niin että varmasti kaikki vedet jäivät lillumaan muovimaton päälle. Olen käynyt muutamissa saunoissa täällä, ja vain yksi sauna täytti kaikki kriteerit. Sekin oli suomalaisten rakentama sauna.

Loppuraskautukseksi tarjoan kohtauksen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä-elokuvasta, vassokuu! saunakampen finns här!

Varför?

Viime sunnuntaina sulloin Mösiöön Manducaan ja sinkoilin kuin paksu rusakko ajovaloissa bussien, junien, metrojen ja raitsikkojen keskellä. Oli pikkasen kiire. Suomella oli nimittäin matsi Tre Kronoria vastaan, ja ajattelin olla paikalla viuhtomassa 40kr siniristilipun sekä Pelttoripäisen etureppuni kanssa Suomen voittoon!

Avausmaalin teki Suomi, jolloin muutama "vitsikäs" sivallus ruotsalaiselle vierustoverilleni tuntui hauskalta. Eipä mennyt montaa minuuttia, kun Ruåtsi tuli rinnalle ja ohi, ja loppumatsi menikin kuten lähes joka kerta: posket punaisina alku-uhosta.

Hoo löi iloisena käsiään yhteen Ruotsin tykittäessä kolme maalia, Suomi teki kaksi. Toisen niistä ruotsalaisten avittamana omaan maaliinsa. Säälimaali, mutta tuntui ihan ookoolta. Eipähän mediakuutiossa olisi ainakaan 6-1 pelin loputtua! Ukkeli yritti tapakasvattaa Hoota kertomalla, ettei Kolmelle Kruunulle hurrata. Lopulta varmistimme hurraamattomuuden tarjoamalla riittävästi (lue: sokerihumalan verran) karkkia.

Peli päättyi Ruotsin voittoon. Pakkohan se oli vierustoverille myöntää, että näinhän siinä aina käy. En vain ymmärrä, että miksi?!

Puss!

Puppulin Palikoita ja kerhotossukoita!

Kävimme pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa öppna förskolanissa, eli avoimessa päiväkodissa. Innostuimme niin, että laitoimme heti kotiinpalattuamme jääkaapinoveen lapun, josta löytyy päivittäiset aukioloajat ja ryhmäkokoonpanot. No. Se lappu on nyt roskissa. Törkeän sitkeä flunssapöpöhän sieltä tuli, ja jälkiruuaksi korvatulehdukset molemmille muksuille. Se olikin viimeinen kerta sitä lajia sitten. 

Olen varmasti hyvin harvinainen äiti siinä mielessä, että minua ei suuremmin houkuttele käydä tuollaisissa paikoissa. Ei oikeastaan yhtään. Pätkääkään. Ai miksikö? No siksi, että siellä kilpaillaan ja vertaillaan liikaa. Sitä paitsi, siellä on aina joku kampasimpukoita ja hummerin liikavarpaita lapsukaiselleen syöttävä äitikollega, ja minä lapan purkkiruokaa pistävän katseen alla omilleni. Oikeasti, en tiedä onko siellä sellaista. Mutta jos on, niin en ota sitä riskiä. 

Havahdun usein siihen, kun "äiti_täydellisyys" sekä hänen tyttärensä "alemmuuskompleksi" tulevat yllätysvisiitille, ja muistuttelevat kaikenmaailman satujumppien olemassaolosta. No... Äkkiä ne kutsumattomat vieraat häipyykin, kun kuvittelen Herra Hoon ojentelemassa nilkkojaan (joissa on ne oudot karjalanpiirakkaa muistuttavat tossukat) Klassisen musiikin tahdittamana jossain jumpassa. Hänen hermoillaan ei sellaista touhuttaisi, saati moista "musiikkia" kuunneltaisi. Hoo kuuntelee vain Puppulin Palikoita sekä Gangnam Styleä. Siinä ei tossukat kauaa koivissa pysy, kun rokkikukko riuhtoo kitarallaan menemään!

Äitiyslomaileva esikouluopettajuuteni heräilee toiveikkaana joka ikinen päivä, ja levittelee keittiön pöydälle puuhakirjoja, palapelejä, muovailuvahaa ja kyniä sekä sakset - mutta ne jaksavat kiinnostaa tasan niin kauan, kuin minulla on kärsivällisyyttä niitä lattialle lenteleviä tavaroita nostella. Hoo ja Uu leikkivät vain autoilla. Aina. Silti, vaikka minä kertaalleen ne jemmasinkin piiloon tappamasta lapsieni luovuutta. Niitä pikku pirulaisia vain löytyy jostakin, eikä siinä askartelut paljoa napostele.

Me emme kerhoile. Me emme jumppaile. Me kotoilemme. Mitä te harrastatte?

Puss puss!