Läskileiriltä tervehdys!

Mamma on pikkasen pullukka. Yhä edelleen, vaikka koko kuluneen kevään olenkin kovasti koittanut tavoitefarkkuihini survoutua. Olen todennut pettymyksekseni, että kannan geenejä, joiden avulla läskistyy pelkästään ruokareseptejä selailemalla. Syön päivittäin proteiinipatukan kuvitellen sen olevan suklaata. Protskupatukat on oikein maukkaita, niistä ei puutu mikään muu kuin kaikki. Paitsi sokeri. Sitä niissä on kyllä törkeitä määriä, mutta jos Kustavspärin Jutta niitä kehoittaa syömään, niin plösöhän syö!

Jokaikinen kauppareissu on taistelua. Lapset kirmaa toinen itään ja toinen länteen, ja mamman läskipirulainen kuiskii korviin, että "eihän yhteen sipsipussiin hyvä dieetti kaadu!". Mamma kyllä ostaisi ilomielin pikkasen herkkuja, mutta Ukkeli viskasee kaikki sitä mukaa kärryistä pois. Hyvä se on miesten herkuista kieltäytyä, kun heillä ei ole erikseen suklaansyöntiin tarkoitettua hammasta poskessa eikä "puolukkapäiviä". Kyllä on muuten kyrsinyt puputtaa porkkanaa pierucollareissa neljä päivää joka kuukausi, kun munasarjat rääkyvät suklaata. Maraboukin kävisi heille, kuulemma.

Rahkaa, rahkaa ja rahkaa. Jos haluaa laihtua, pitää syödä rahkaa. Kun työnsin ensimmäisen lusikallisen "raakaa" rahkaa suuhuni eräänä maaliskuisena aamuna, tiesin välittömästi, että minun piti tehdä valinta: joko lusikoida yskänlääkettä syöneen lehmän maitovalmistetta hä-vyt-tö-män suuria määriä, taikka jättää leikki sikseen. Pelkkä vilaisu vaa´an näytölle riitti vakuuttamaan minut, että rahkan makuun tottuu ja leikki jatkukoon! Rahka kyllä se on yhä edelleen pahinta shittiä, mitä tiedän. Heti kananmunanvalkuaisen jälkeen. Se maistuu juuri siltä, miltä näyttääkin. Eikä niihin kumpaakaan kyllä todellakaan totu, niitä oppii vain nielaisemaan suhteellisen sukkelasti alas kurkustaan.

Lihavuuden ympärillä pyörii monta huuhaa-väitettä, joita hoetaan kuin mantraa. Usein hokija on joku sellainen ihminen, joka pystyy syömään seitsemän kertaa oman painonsa verran karkkia päivässä lihomatta. Sellainen, joka ei harrasta ollenkaan liikuntaa ja joka lähtee synnäriltä vanhoissa Leviksissään vain yksi nappi auki. "Syö kato vähemmän, mitä sä tiäksä kulutat". Ikävä tosiasia on, että syömällä liian vähän ei voi laihtua. Ainakaan pysyvästi. Vasta kun alkaa syödä kunnolla, alkaa tuloksia syntymään. Liikunnan ja ruokavalion suhde painonpudotuksessa on 20-70. Suurempi painoarvo on siis ruokavaliolla. Olen siitä huolimatta sitä mieltä, että rahka ei ole kyllä loppupeleissä ollenkaan hyväksi ihmiselle, mutta no can do. Kustavspäri käskee, mamma syö!

Toinen löpö-löpö-läpä-läpä on väittää, että imetys laihduttaa. Ja kilin kassit! Sopii piipahtaa kylään kurkkaamaan, kuinka laihanlaiseksi tässä on oikein päässytkään imetellessä. Päinvastoin. Minulla on siinäkin mielessä astetta ärsyttävämpi tämä torso, että se pitää kynsin hampain rasvoistaan kiinni imettäessä(kin). "Vauvan pitää saada riittävästi ravintoa. Yksikään rasvasolu ei lähde!" Ei auta, torsoni luulee tietävänsä asioista enemmän kuin minä itse.

Rahkan jokailtainen ja aamuinen kökiminen alkaa tuottaa pikkuhiljaa tuloksia. Seuraava kysymys kuuluukin, onko elämää enää rahkan jälkeen?

Puss och kram!

Sinun lomasi on minun arkeni - vierailuketin abc!

Törmäsin mielenkiintoiseen keskusteluun, joka käytiin eri puolilla maailmaa asuvien ulkosuomalaisten kesken. Lukiessani sitä en voinut välttyä nyökyttämästä päätäni saman allekirjoittavana taikka naureskelemasta vatsa väärässä kauhukokemuksille, joista onneksi suurin osa (likipitäen siis kaikki) oli aivan minulle absurdeja.

Edit. Olen koonnut tekstini käydyn keskustelun pohjalta, eli vastaisuudessakin ystävät ja rakkaat - tervetuloa kylään! :)

Kyse oli vierailijoista. Eli heistä kaikista, jotka ovat vuosien varrella ulkosuomalaisen isäntäperheen luona joko aiheuttaneet ihastusta, taikka vihastusta. Yleisesti ottaen vieraathan ovat iloinen ja odotettu piristysruiske elämään kaukana perheestä ja ystävistä, mutta pahimmillaan suoranainen kärsimys. Tästä innostuneena ajattelin antaa hieman perspektiiviä siihen, millaista on olla se "ulkomaanihme".

Kardinaalivirhe on ajatella, että ulkomailla asuvat tuttavat elävät loputonta viikonloppua. Ei. He käyvät töissä, vievät ja hakevat lapsensa koulusta, asioivat pankissa vieraalla kielellä tulkin avulla ja ajavat vasemmanpuoleista kaistaa kaikkien muiden turvallisuutta uhmaten. Kuten myös prinsessat piereskelevät niin ulkosuomalaiset elävät hektistä arkeaan. Arki on arkea Suomen ulkopuolellakin.

Tästä johtuen on toinen kardinaalivirhe olettaa, että vierailusta ei olisi mitään vaivaa. Siitä nimittäin on aina, mutta vierailut ovat yleensä puolin ja toisin voimaannuttavia. Täytyy vain muistaa, että ajoittamalla omien lomiensa puitteisiin ei mene aina yksiin isäntäperheen lomiin. Siksi viikonloppu on sopivan pituinen vierailu, jotta kaikki osapuolet kokevat asian mielekkäänä.

Läheskään aina vieraita ei kuitenkaan pysty majoittamaan kodissaan, joten kannattaa tutustua vierailukaupungin hotelli- ja kylpylätarjontaan. Se on vaivattominta kaikille, ja se mahdollistaa pidemmänkin vierailun: jokaisella perheellä on kuitenkin omat rutiininsa, jotka pyörivät päivästä toiseen. On ihanaa vieraana kokea vapaus mennä ja tulla oman aikataulunsa mukaan, ja isännille ja emännille vaivatonta, koska kestitsemisen sijaan voi vain nauttia vieraidensa seurasta.

Keskustelussa keskiöön nousi toive, lähinnä ehdoton sellainen, että vieraat vastaisivat itse ruokakustannuksistaan. Osa odottaa salmiakkia ja suklaata tuliaisina, osa taas tarjottua illallista kiitokseksi. Kuten mökkietiketin kirjoittamattomissa säännöissä, niin myös tässä pätee se, että tyhjin käsin on hieman tökeröä saapua. Isäntäperhe tarjoaa ilmaisen majoituksen ja usein kestityksen, joten vastavuoroisuuden periaate on hyvä pitää mielessä.

Matkaan ei kannata lähteä koskaan suunnitelmat avoimena, ja odottaa jännittäviä elämyksiä toisten laatimana. Voi vain ajatella, miten paljon vieraita vuodessa he majoittavat luonaan - ja mikäli jokaiselle tulee laatia nähtävyyksiä ja sirkushuveja, se koituu stressiksi. Siksi kannattaa tietää, mitä matkaltaan haluaa ja kiertää paikkoja omaan aikatauluunsa sopivasti. Eikä myöskään olettaa, että isäntäperhe jaksaa kiertää samoja nähtävyyksiä mukanasi - sillä he ovat todennäköisesti kiertäneet ne jo lukemattomia kertoja.

Vieraat ovat erittäin tervetulleita monien luokse, kunhan vain vieraat muistavat osallistua kotiaskareisiin aktiivisesti. Kokkaus, tiskaus sekä roskapussien vieminen kuuluu myös vieraille. Kannattaa miettiä, mikä itsestä tuntuisi mukavalta vastaavassa tilanteessa.

Lähtiessä kannattaa muistaa kiitoksien ja taksirahojen lisäksi osoittaa kutsu vastavierailulle. Harmia aiheuttaa yleensä vain se, että sopivaa ajankohtaa ei tahdo löytyä. Yleensä syyksi paljastuu oma mökkivuoro taikka kesäloman ajankohta. Tästä aasinsiltana pääseekin siihen, että aivan samalla tavalla ulkosuomalaiset tuttavasi ovat valmiit majoittamaan sinut vapaidensa aikana - ole myös itse valmis samaan!

Puss och kram! :)

Trevlig Valborg!

Tiiättekö mitä? Yhtä asiaa en vain mitenkään sisäistä. Nimittäin sitä, että vappuna poltetaan kokko. Ja juhannuksena puolestaan koristellaan iso tolppa risuilla ja rehuilla. Sitä kutsutaan juhannussaloksi, ja  sen ympärillä aikuiset ihmiset leikkivät Små grodorna-leikkiä (Pienet sammakot). Vappukokon, eli Maj brasan ympärillä seisoa tönötellään, ja syödään grillattuja nakkeja sämpylän sisässä, ja kuorrutetaan ketsupilla koko komistus. Lapset onkivat fiskdammista ylläreitä ja juovat vappujuomana pillimehun.

Nyt on suomalainen sekaisin. Kukaan ei tiedä simasta, munkeista saati tippaleivistä tuon taivaallista. Puhumattakaan siitä, että kukaan kulkisi ylioppilaslakki päässään. Koska molemmat lapsukaiset ovat korvatulehduksen kourissa ja toinen muksuista louskuttaa kuin koira, vietin tämän vapun hiekkalaatikolla kakkuja ja jäätelöitä vääntäen. Siinä on ollut oiva tilaisuus haastatella pihan lapsia, millaisia heliumpalloja heillä tänä vappuna on ollut. Eikä heillä ole hajuakaan, mistä minä puhun. Metsästin itse tikunpäässä tönöttävän helikopteri-pallon Herra Hoolle - ihan vain sen takia, että minun oli pakko.

Ruotsalainen vappu on aivan törkeän tylsä. Metrilakut, heliumpallot, hattaraöverit ja serpentiinit ovat liian eksoottisia juttuja. Löysin serpentiiniä vain paukkuserpentiinin muodossa, joten oli onni, että viimevuodelta oli jäänyt jotain rullanjämiä jäljelle. Simat ja munkit järjestyivät vappupöytään äitini avustuksella, onneksi hän oli juuri parahiksi täällä.

Ensimmäisenä juhannuksena mökillä ukkelini ja appiukkelini veivät minut katsomaan juhannussalon nostoa. Koko iso keppi oli täynnä kukkia ja kaikenmaailman hörpäkettä. Katselin sitä hetken, ja kysyin ihmetellen: "No koska ne tuikkaa sen oikein palamaan?".

Sen siitä sitten saa. Hyvät naurut nimittäin!

Kippis och skål! Puss!