Mitä eroa on suomalaisella pullukalla zumbatunnilla ja ruotsalaisella pullukalla samaisella tunnilla?

Tää on helppo! Niillä on sellainen ero, että siinä missä suomalainen venyttelee t-paidan helmaa peitellen itseään, ruotsalainen seisoo ryhdikkäänä rivissä, kantaen itsensä ylpeästi ja vakuuttavasti. Kiloista huolimatta. Sen lisäksi he tekevät rohkeasti mukana, siinä kun suomalainen tarkkailee silmä kovana liikesarjoja, ennen kuin toistaa. "Asiat pitää osata, ennen kuin tekee!", tuumaa suomalainen pöröjölli.

Olin vemputtamassa lihaisia luitani juuri Zumba-tunnilla. Olen kolmisen kertaa seisoskellut suhteellisen taka-alalla tunnin alussa ja varovasti koittanut päästää sisäistä vetkunketkua irti. Olenhan sentään intohimoinen reggaetonin kuuntelija ja osaan mielestäni vetää aika vakuuttavasti lattareita - mutta joko yksin eteisen peilin edessä tai jurrimurrina yökerhon lattialla. Nykyisin vähemmän jurrissa, koska paikallisessa "bilemestassa" on tosi ahdasta ja kanssatanssijat sen verran tuiterissa, että eivät ehti (toivottavasti) minun lanneletkutusta tollottaa.

Innostuin ja päästin itseni irti, ja yhtäkkiä kuulen zumba-ohjaajan visertävän minulle  eturiviin, että "kom och dansa med mig!". Hän pyysi minua, m i n u a kanssaan tanssimaan kaikkien eteen. "Ei herrajje, en mene", ajattelin vain. Enkä mennyt. Koska ehkä en muistaisi kaikkia askeleita taikka pikkuhousut rullautuisivat ikävästi alas ja niitä pitäisi nostella ja ja... eihän pullukat tanssi lavalla? 

Mutta kyllä ne tanssii. Ruotsalaiset pullukat tanssii. Ruotsalaiset ovat kannustavia, positiivisia (jopa liiallisuuteen asti) ja ajattelevat pääsääntöisesti vai hyvää - kaikista. He eivät naureskele muille, vaikka olisi kuinka konstikas ilmestys taikka joku mokaa. He vetävät hymyn huulilleen, kun joku kaivaa kameran esille. Itse möngerrän vaivaantuneena kameran linssin edessä, ja siinä kiemurrellessa esittelen itseäni aina ei_niin_imartelevassa_kuvakulmassa.

Ensi kerralla minä menen. Ja tanssin. Tack och adjö, sisäinen pöröjölliyteni vaan! ^_^

Puss puss!