Hyi Halloween!

Lokakuu lähenee loppuaan ja pian raotellaan ovea vihaisille kurpitsoille sekä verta valuville arpinaamoille. Halloween on täällä. On aika juhlia vanhaa kelttiläistä samhai-juhlaa, jota on vietetty sadonkorjuun sekä uuden vuoden juhlana. Nimittäin Halloweenin juhlintahan pohjautuu täysin tuohon pakanalliseen juhlaan.

Mitä ihmeen pakanajuhlaa, mamma? No. Keltit uskoivat, että heidän sekä yliluonnollisen väliltä katosi kaikki rajat samalla kun luonto kuihtui ja sato oli korjattu talteen, ja näin ollen henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi samhainin aikana poltettiin kokkotulia, koska niiden uskottiin suojelevan henkien hyökkäyksiä vastaan. (Lähde: Wikipedia)

Jeesus-lapset, virsikirjat ja isoäidin Raamatut lentävät posliinienkelien kanssa kaaressa vaihtolavalle ja nykyvanhempi vaatii täysin uskonnotonta varhaiskasvatusta. Isät ja äidit vaativat, että kaikista kristillisistä juhlista, tavoista ja arvoista tulisi mielellään luopua, ja tilalle toivotaan avointa sivistävää tapakasvatusta, jossa ei ole ollenkaan uskonnollista aspektia. Lapsille saa kertoa heidän polveutuneen apinoista ja valistaa että Mohammed ei syö sianlihaa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi - mutta oppilaille ei tule kertoa joulun, loppiaisen, kiirastorstain eikä pitkänperjantain juhlinnan syytä. "Lapsen pitää itse saada valita!", kuuluu manifesti.

Samat totaali-uskonnottomuudesta manifestoivat vanhemmat raahaavat kotiin pahvilaatikkokaupalla tekoverta ja vampyyrinaamareita, ja vetävät kilareita kun heidän lapsukaisten iltapäivätoiminnassa ei vietetä halloweeniä yhtään mitenkään. "Lapset pettyvät todella kovasti nyt!". Miksi pettyisivät, eihän teidän perheessä vietetä mitään uskonnollisia juhlia - vai oletteko te liittyneet johonkin kekriläiseen pakanauskontoon?

Oli miten oli, niin on todella kornia vaatia, että joulu ja muut kristilliset juhlat tulisivat vähemmän näkyviksi samalla, kun radio-ohjattavia autoja myyvän kaupan ovella vastaan möyrii kuollut zombie, jonka silmät syöksevät tulta ja suusta tupruaa savua. En tiedä mitä ihmeen heikkohermoisia kakaroita meillä kasvaa, mutta kyllä he pelästyivät. Mielestäni joulupukin naama lahjapaperissa ei kyllä ole ihan yhtä pelottavaa, vai?

Joskus kiireessä sitä tulee kurvattua lelukauppaan ilman, että vilkaisee kalenteriinsa. Suosittelen jättämään herkemmän sorttisimmat naperonsa kotiin. Lelukauppa ei ole lapsen paikka! Jos kuitenkin sinne erehdytte, älkää olko moksiskaan kaikista suu auki möllöttävistä manaaja-naamareista, jotka parveilevat sinne ja tänne. Ne murisevat ja kikattavat ja saattavat jopa napata kivat, somat pirunsarvet päähänsä. Ne on niitä halloweenia juhlivia kekriläislapsukaisia ne.

Herra Hoo katseli hetken näkymää ja totesi edessään näkyvästä luurangosta, että: "Äiti. Toi täti on varmaan kuollut." Juu, kyllä se aika kuolleelta tosiaan äidinkin silmiin näytti. Päätimme siis poistua lelukaupasta ja olla piipahtamatta hetkeen kyseisessä paikassa. Siitä huolimatta, että aikaa tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja - Herra Hoo iloisesti huutaa BR:n kyltin nähdessään aina: "Tuossa on tuo Hyi olkoon-kauppa, äiti. Kato, toi on ihan tooooooosi Hyi olkoon!"

Ei mulla muuta. Puss!