Olipa kerran ruotsalainen, suomalainen ja Mamma Muumaa!

Hyvin usein minulta kysytään, eroavatko suomalaiset ja ruotsalaiset paljon toisistaan. Laaja kysymys, mutta nopea vastaus: eroavat. Maantieteellinen sijainti ei paljoakaan toisistaan eroa, mutta Selkämeren molemmin puolin asustaa kuitenkin selvästi hieman erilaisia ihmisiä. Siinä missä suomalaiset vitsailevat alati ruotsalaisten kustannuksella, ruotsalaiset keskittyvät vitsailemaan lähinnä vain norjalaisista.

Tämä bloggaus kannattaa lukea "ruotsalaisen letkeästi". Ruotsalaiset eivät ole kovin tiukkapipoista kansaa, eivätkä he juurikaan ota itseensä turhan herkästi.

Aloitetaan siitä, miten eroittaa toisistaan silmämääräisesti suomalainen ja ruotsalainen nainen. No ruotsalaisen naisen tunnistaa yleensä viimeistellystä lookista, jossa hiuksiin on vedetty keskijakaus ja jalkoihin älyttömän kalliit lenkkarit. Lenkkarit ja hienosteluvaatteet passaavat hyvin yhteen. Juuri, kun tällainen suomalainen äitykkä on sisäistänyt, että tyylimokien kärjessä on kuljeksia lenkkarit jalassa kaiken aikaa. Vaan eipäs olekaan! Voi siis lopettaa kähertämästä tukkaansa tuntitolkulla aamuisin ja hyvästellä korkokenkien käytöstä syntyneet liikavarpaansa. Nyt vain Tukholman-malliin hiukset platinanvaaleiksi ja jakaus keskelle päätä. Oranssia huulipunaa, Filippa K:ta päälle ja mukavat lenkkarit jalkaan. Itse olen hieman vaiheessa tän kanssa...

Minkälainen maine suomalaisilla täällä oikeasti on? Ainakin suomalainen työpanos on hyvin arvostettua: suomalaiset ovat töitäpelkäämättömiä ja rehtejä työmiehiä/naisia. Mutta valitettavasti useasti virheellisestikin luullaan, että kaikki suomalaiset ovat tuhannen tuiterissa vuorokauden ympäri. Kossupullot ja "pärkkele, sattana"-leima kyllä vielä hieman kummittelee, vaikkakin enää vain puolivitsillä. Paikallisella ostarilla näkee lähes päivittäin tutun puliukkoporukan, jotka naukkailevat häpänderiä ja huutelevat kirkkaalla suomenkielellä ohikulkijoille. Eivät toki pahantahtoisesti, mutta kumminkin. Häppäveikot ovat hyvin herttaisia, vaikka välillä tilannetaju pettää ja saattavat toimittaa tarpeensa sisäkukkaistutuksiin. No, niinä hetkinä koitan olla vain ihan muina henkilöinä...

Mamman suomalainen iltapäivä"keitto".

Mikä on sitten suomalaisen ehdoton valttikortti täällä? Rehellisyys tietenkin. Suomalainen on rehellinen ja hiljainen. Ruotsalaiset ovat välillä ärsyttävänkin ystävällisiä, halailevat paljon ja heillä on aina "bra läget!". Ruotsalaiset harrastavat small talkia, eivätkä oikeastaan kysyessään "hur mår du?" halua kuulla selontekoa kaikista kolotuksista ja vastoinkäymisistä (joita suomalainen helposti alkaa luetella, kun kerran vointia kysellään), vaan hakevat takaa iloista vastakysymystä ja hymyä. Aluksi minua oudoksutti jatkuva hali halien ja pusi pusien hokeminen: sait tekstarin, ja lopussa luki "pusuja ja haleja". Sait puhelun, ja se päättyi "pusuihin". No, nyt puss och kramit taipuvat itseltäkin jo luonnikkaasti, eikä halaaminen tunnu enää lähentely-yritykseltä. ;)

Kerran minua jurppi ruotsalainen positiivisuus aamulla klo 6. Suomalainen ei kommunikoi aamulla k e n e n k ä ä n  kanssa, ja tätä haluaa muidenkin kunnioittavan. Vaan mitä tekee ruotsalainen kanssasisar tuolloin? Toivottaa iloisen visertävällä äänellä, "Gud morgon! Vilken härlig dag idag!". Siinä meinasi kahvit kyllä pyrskähtää mamman nokasta. "Todella mahtava päivä tänään todella, kun nyt on vasta yö!". Mutta kytevä ruotsalaisuuteni sisälläni päätyi kuitenkin antamaan visertäjälle hymyä muistuttavan virnistyksen ja hyväähuomentataijotain-murahdukseen.

Lapsia kasvatetaan eri metodein, mutta lopputuloksena molemmista on aivan samanlaisia lapsia. Siinä missä suomalainen peräänkuuluttaa kurin ja kasvatuksen perään, ruotsalainen antaa lapsilleen hyvin vapaat kädet. Ruotsalainen pyytää ja suomalainen käskee, noin karrikoiden sanottuna. Lapsilla ei ole kiire jättää vaippoja pois taikka lopettaa tutinsyömistä, eikä ravintolassa juoksevia lapsukaisia katsota ollenkaan pahalla. Kerran olimme laivan buffetissa syömässä, kun Herra Hoo oli vielä vauva ja lappoi ruokaa suuhunsa käsillä kauhomalla ja viskellen osan lattialle. Ruotsalaiset kanssaruokailijat keskittyivät lepertelemään Hoolle kun taas suomalaiset muljauttelivat silmiään, ja supisivat toisilleen. Yleisesti ottaen Ruotsi on todella lapsirakas maa.

Nopeasti tulee mieleen vielä muutama eroavaisuus: ruotsalaiset eivät juurikaan kiroile. Ihan vaan siitä syystä, ettei heidän sanastostaan löydy kirosanoja "fy fanin" lisäksi. Siinä missä suomalainen syö viilin purkista ja juo piimän lasista, ruotsalainen kaataa murojensa ja aamupuuronsa joukkoon. Suomalainen syö kalliita lihapiirakoita (joita saa suomiherkkukaupasta) mutta ruotsalainen käärii nakin ja perunamuussin rieskan väliin... Ja Suomella on aina paaaaaaaljon parempi jääkiekkojoukkue, kuin Ruotsilla! Muulla ei ole oikeastaan väliä, kunhan vain Ruotsi häviää.

Koska en harrasta alkukevennyksiä, pistän tähän pienen loppuraskautuksen - ja painun keittämään itselleni iltapäiväsumpit. Kunnon ruotsalaisesta kahvista! ;)

Puss och kram!