Raskausaikana homman nimi selvisi: muita äitejä nuijitaan kahvipöydissä. Tuli hyvin selväksi, millaiset asiat tekevät muunmuassa hyvän äidin: trendivaunut, testivoittajavempeleet turvakaukaloina ja sittereinä, einesruokien vältteleminen, lastenvaatetietoisuus (tämä aluksi vieroksutti, mutta nykyään olen mukana geimeissä itsekin), ympäristöteot, puhtauttaan hohtava koti, imettäminen ja maidonluovuttaminen sekä äärimmäisen venyvät hermoradat, jotka eivät k o s k a a n paukahtele. Ihan todella tärkeitä asioita, ei siinä mitään. Mutta saattaa helposti muuttua ylisuorittamiseksi ja aiheuttaa kohtuuttomat paineet itselle.
Äidin ei tule luottaa omiin vaistoihinsa liikaa, koska vaistot sanovat yhtä ja toiset äidit toista. Esimerkiksi nukkuvaa lasta ei voi jättää autoon odottamaan siksi aikaa, kun jätät kirjekuoren postilaatikkoon. Sillä välin joku Justiina seisoo oven edessä heristelemässä moraalikaulintaan sinulle. Lasta ei saa jättää koskaan yksin. Hänet täytyy irroitella turvavöistä (eli herättää) ja raahata mukanaan 10 metriä, jotta äitipojot pysyvät korkealla. Koska puolessa minuutissa syvässä unessa oleva lapsi saattaa traumatisoitua pahasti. Vaikka näet hänet koko ajan ikkunasta, et saa sitä tehdä. Minä en kyllä ole traumatisoitunut omassa lapsuudessani vastaavasta. Onneksi.
Moraalikaulin paukahtelee, mikäli et käy ulkona kuin kerran vuodessa: kasvattelet täten nysveröitä, jotka eivät koskaan opi olemaan itsenäisiä. Jos taas käyt ulkona kerran kuussa, olet "vanha äiti hunningolla"-tapaus. Sosiaalitoimistoa saattaa kiinnostaa keissisi. Oma elämä pitää olla, mutta miten paljon sitä saa sitten olla, ilman että siitä muodostuu viikon kohutuin aihe? Ei sillä, että tietäisin omakohtaisesti tällaisesta mitään. Toisten aivot kaipaavat ulkoilua enemmän, toisten vähemmän. Omani aivan liian harvoin.
Itse hihhuloin söheröponnarissani ulkona ja niistelen naapurinkin muksun nenää tuulitakkini hihaan. Olen arkilookiltani aika... kammottava ilmestys. Vaikka en jaksa panostaa pihapuiden oravia varten ulkoiseen habitukseeni kovin paljoa, ihailen toki niitä äitejä, jotka näyttävät t ö r k e ä n hyvältä samassa puuhassa. Äitiys ei ole syy heittäytyä lahnailemaan kauneudenhoidon suhteen, vaikka itse siihen kyllä syyllistynkin. Jaksaisimpa itsekin tuoksua vienosti kielolle ja vaniljahuulikiillolle keskellä viikkoa. Itse haisen vain rintamaitopukluille ja xylitol-pastilleille.
Taloudenhoidolliset velvoitteet, kuten tiskaus, siivous, ruuanlaitto, pyykkäys sekä sisustus ovat ne kaikista parhaimmat, joilla pääsee makustelemaan kunkin äidin kyvykkyyttä. Kaikesta tulee suoriutua hyvin, tai muussa tapauksessa saatat kuulla kiertoteitä pitkin, miten alkeellisesti elät toisen äitisuden mielestä. Miten vierailla ovat jääneet sukat kiinni lattiaan ja lapset ovat oksentaneet koko viikon lemmikkikattienne karvatolloja. Olkkarin kokopanelointi on vanhanaikaista ja käsipelillä tiskaaminen laittoi vieraat säälimaan sinua. Vessassa oli vain palasaippuaa ja koska et tiennyt, milloin käsipyyhkeet oli vaihdettu viimeksi, pyyhit kätesi omaan paitaasi. Ja nyt sekin on pilalla.
Mietin silloin ja mietin yhä, että mitäköhän minusta itsestäni mahdetaan puhua selkäni takana, kun en ole paikalla?
Puss på er!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti valitsemalla valikosta "nimetön" ja kirjoita viestisi kommenttikenttään! Tack och puss!