Voiko lapsen aikana juoda muuta kuin vettä?

Mammamaailma levererar. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että on olemassa vain yksi ja ainoa oikea mielipide siitä, onko alkoholin nauttiminen lasten aikana (=lasten ollessa fyysisesti samoissa tiloissa) suotavaa. Tarvitseeko minun erikseen sanoa, että "oikea" vastaus asiaan on ehdoton, ponnekas EI? Mutta koska olen vastarannankiisken pikkuserkku, minullapas on asiasta eriävä mielipide.

Lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta huolehtiminen on uskomattoman monimuotoinen kokonaisuus. Se ei ole vain jokapäiväistä selviytymistaistelua karjuvan uhmaikäisen kanssa päiväkodin, kaupan ja kodin välillä. Se ei ole vain myrkyllisten viinirypäleiden boikotoimista taikka välitöntä puuttumista lasten riitoihin. Vanhemmuus on - ja nyt puhuu keittiöpsykologimme suoraan Ruotsin Tukholmasta - esimerkkinä olemista. Se ei ole täydellistä esimerkillisyyttä sekä suoriutumista kaikesta vaan sen on esimerkkiyttä. Siinä on vissi ero.

Se, miten me vanhemmat kohtelemme puolisoamme lapsiemme nähden on se tapa, jolla lapsemme tulevaisuudessa kohtelevat omia puolisoitaan. Lapsi puhuttelee tuntemattomia ihmisiä kunnioittavasti ja kauniisti, kun on saanut nähdä sellaisen mallin ympäristöstään. Jos me olemme ostaneet terveellistä  ruokaa, suurella todennäköisyydellä lapsemmekin osaa valmistaa terveellistä ruokaa. Jos lapselta ei ole kielletty totaalisesti herkuttelua, uskoisin suhteen herkkuihin muodostuvan hyvin terveeksi - ei kieltäväksi, ei suosivaksi, vaan kohtuulliseksi. Kohtuushan on tavoiteltavaa kaikessa, eikö?

Olemmeko yksimielisiä sen asian suhteen, että hyvät käytöstavat tarttuvat esimerkin kautta? Uskon vakaasti, että näyttämällä esimerkkiä ruuhkabussissa lapseni tulevat myös luovuttamaan istumapaikkansa vanhuksille ja raskaanaoleville. He tervehtivät, kiittävät ruoasta ja auttavat, jos huomaavat jonkun olevan pinteessä. "Äiti, tolla lapsella on jokin hätänä. Auta sitä!", vaatii kolmivuotiaani leikkipuistossa. Ei hän osaisi huomata toisen hätää, jos hän ei olisi saanut siitä esimerkkiä. 

Alkoholi. Se on sellainen aine, jonka kohtuukäyttöä on mielestäni erittäin tarpeellista opettaa. Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten naisten väkivaltarikosten lisääntyneen, päihtyneinä. Vastaavasti miesten humalainen väkivaltaisuus on ollut laskusuhdanteinen. Artikkelin mukaan suomalaisuuteen on aina kuulunut väkevästi osaksi kossupullo, riita ja pahimmillaan tarttuminen keittiöveitseen. Jos miettii, että Suomessa on tarvittu kansanliikkeitä raittiusaatteita ajamaan ja kieltolakikin on jouduttu asettamaan viinanpirusta irtipääsemiseen, on hyvä tunnistaa tosiseikat: alkoholia on opittava käyttämään niin, ettei se ryöstäydy käsistä. Mutta missä? Viinaleirilläkö?

Tämä tekstini ei pureudu alkoholismiin eikä perheisiin, joissa lapsien joulut ovat viinanhuuruiset. Sellaisissa perheissä ei ole olemassakaan alkoholin kohtuukäyttöä, hyvää ja tervettä suhtautumista alkoholiin eikä näin ollen tämä tekstini ole osoitettu sellaisiin oloihin. Mutta jos mietimme nyt perhettä, jossa ei ole ongelmia alkoholin käytön suhteen - niin nyt se vastarantainen mielipiteeni pulpsahtaa pihalle suustani:

Mielestäni lapsien ei ole epäsopivaa istua ravintolassa sellaisessa pöydässä, jossa nautitaan lasillinen viiniä taikka olut. Mielestäni savuton, meluton ja rauhallinen nurkka kesäterassilla on täysin sopiva paikka lapsien nauttia isot jäätelöannokset, ja vanhempien jakaa yhteinen lonkero kunnes on taas aika jatkaa iltakävelyä. Lauantain illallinen pihveineen päivineen on oikein hyvä hetki kaataa lapsille lasillinen mehua taikka limukkaa, ja äidille ja isille lasillinen aikuisten mehua. Osoittaa, että viini voi maistua hyvältä ihanan pihvin kyljessä, ja että sitä juomalla lasillisen ei tapahdu kenellekään mitään pahaa. 

Minä en juo viinaa, se on pahaa. Mutta en minä juo viiniäkään, vaan nautin sitä lasillisen silloin tällöin. Minä voin juoda lasillisen viiniä, vaikka imettäisin. Vaikka lapseni olisivat hereillä ja vaikka he olisivat kanssani samassa ruokapöydässä. Äiti ei humallu koskaan lapsiensa aikana, koska humalahakuinen juominen ei taas mielestäni ole tervettä alkoholikäyttäytymistä lapsien aikana. Koskaan ei ole tilannetta, ettenkö voisi hypätä auton rattiin ja ajaa korvatulehdukseen herännyttä lastani päivystykseen alkoholinkäyttöni vuoksi. Äiti ei sössötä epäselviä lauseita, ei horjahtele pyykkitelineiden päälle eikä rupea sättimään isää menneistä ja tulleista vääryyksistä.

Örveltäminen ei ole esimerkkinä oloa. Paitsi varoittavana esimerkkinä.

Myös hänelle alkoholi on ihan ookoo.

Joten, seuraavan kerran kun ajattelit moralisoida alkoholia lastensa aikana juovaa vanhempaa - mieti, mitä minä juuri sanoin. Onko totaalikieltämisellä koskaan ollut mitään hyvää seurausta? Eikö se herätä enemmän uteliaisuutta ja rajojen kokeilua? Terve maalaisjärki kertoo sen, mikä on sopivaa, eikö vain?