Lukijat

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

"Onko sulla tarpeeksi rahaa hankkia lapsia?"

Itse olin sitä mieltä joskus, että vasta täytettyäni kolmekymmentä olisin valmis hankkimaan lapsen. Ajattelin vakavissani, että asuisin ensiksi Espanjassa juoden aamukahvini aina aurinkoisella terassilla ja lukisin vielä yhden korkeakoulututkinnon lisää. Olin ajatellut, että lasten ylläpitämiseen menee niin paljon euroja, että parempi hankkia ne vasta sitten, kun eläkesäästötilit ja sijoitukset olisivat tuottaneet riittävän pääoman.

Olin saanut jostakin kuvitelman, että ollakseen hyvä äiti, pitää pystyä aina ostamaan kaikista kalleinta ja hienointa mitä rahalla saa. Uskoin jo tiineytyneitä tuttaviani, että lapsen on hyvä syntyä todella vakaisiin oloihin. Tällaisilla vakailla oloilla tarkoitettiin pankin omistamaa asuntoa lähiössä, mielellään keskellä tuulista peltoaukiota ja yli 2500e nettotuloja kuukaudessa. Pullistelin silmiäni ja päätin keskittyä roikkumaan hihnassa rimpuilevan koiranrötkäleeni perässä, jolta ei tarvinnut vaihdella vaippoja kuin kaksi kertaa vuodessa. Sikäli mikäli tämä ei ollut itse syönyt niitä jo valmiiksi.


En ehtinyt kovin kauaa asua Tukholmassa, kun tein rikkinäisiä raskaustestejä aika hitosti monta. Ne kaikki näyttivät kahta viivaa, ja yksi jopa äänteli ja vilkkui, että "gravid". Ja rahaa meillä oli tasan sen verran, että tilipäivisin rahat käväisivät ja poistuivat tililtä yhtä nopeasti - enkä ollut juuri huomannut kumpaakaan tilannetta. Googlasin pikahaulla, mitä maksavat käytetyt Emmaljungat ja totesin, että nyt tarttee pikkasen tehdä hintavertailuja.

Oikeasti homma on niin, että homma on oikeaa - kun se on oikeaa. Ei ole olemassakaan mitään täydellistä aikaa tulla raskaaksi, ostaa kissanpentua taikka vaihtaa työpaikkaa. Jos sitä täydellistä ajankohtaa jää kello kädessä odottelemaan, voi havahtua asioiden todellisuuteen vasta sitten, kun kaikki on liian myöhäistä. Mitä tarkoitan? Sitä, että vaikka kaikki ei ole täydellistä, lapsen myötä siitä tulee. Työpaikkaa vaihtamalla palkka ehkä pienenee, mutta stressi vähenee. Kissanpennun paijailu laskee verenpainetta, eikä lääkitystä tarvitse lisätä. Mikään ei ole yhtä täydellinen luomus, kuin uunituore vauva. Mukana maailmaanputkahtamisensa kanssa hän nappaa kohdusta kaiken, mitä tarvitsee - ja lopun ylimääräisen saavat muut hankkia pikkutellen tarpeen ilmestyessä.

Itse imetin ja imetän yhä, ja säästin selvää rahaa. Kestovaippatouhuihin minusta ei yksinkertaisesti ollut, joten kulutin rahat liberoihin tuttelin sijaan. Sutkutin pari kuukautta lahjoituksena saaduilla vaunuilla ja ostin uudet, kun rahaa jäi tarpeeksi säästöön. Saimme paljon vaatetta ja tavaraa, kolusimme nettikirppiksiä ja raahasimme julkisilla hoitopöydän, kun halvalla sai. Kaikkeen tarpeelliseen on aina löytynyt rahaa, vaikka ei kuukauden keskivaiheilla aina siihen uskonutkaan. Siksipä mietinkin: Miksi lapsi ei voisi vain tulla, kun on tullakseen? 

Säästeliäisyys ei ole sama asia kuin kitsastelu. Itse olen (häpeäkseni myönnän) vaunufanaatikko ja lastenvaatehullu, eivätkä niistä kumpikaan ole halpa harrastus. Periaatteeni "lapsilleni vain parasta" on oikeastaan pitänyt liki 100%, vaikka sijoitettu pääoma ei ole ollut huima. Onnellisuutta ei vaan voi mitenkään mitata rahassa, eikä vain rahalla voisi saada hienoa ja hyvää. Itse olen jopa koukussa fyndaamiseen. Fyndaaminen on sitä, että löydät pilkkahinnalla jotain, jonka tiedät olevan laadukasta ja hyvää - ja kotoutat asian välittömästi. Ulospäin opiskelijaperhelux-boximme ei näytä siltä, että meiltä mitään puuttuisi. Ja tottahan se onkin: ei minulta mitään puutu. Onhan minulla oma perhe - joka on enemmän kuin kaikki maailman kultakolikot yhteensä.

Lapsi on muutakin kuin kotikutoisia sosepurkkeja ja kestovaippoja. Lapsi on nimittäin juuri se, joka sinun elämästäsi rikkaan tekee. Siksi ei kannata laskea säästötilipennosia ja jahkailla sopivaa hetkeä - jos sinä olet valmis, on lapsesikin!

Puss! Och Gott Nytt År 2016!

3 kommenttia:

  1. 2 lasta ja suuret menot vaikka kuinka laskee euronsa. Voisi lapsia olla enemmänkin, mutta ei ole varaa. Molemmat työssäkäyviä, mutta silti todella tiukkaa - on se kumma ettei täällä Suomessa edes työssäkäyvät pärjää! Katkera abortti tehty vuosi sitten :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiukka rahatilanne on kovin tuttua meilläkin, mutta se johtuu siitä että toinen meistä on päätoiminen opiskelija (joskin opinnoista jo puolet takana), joten ymmärrän täysin ajoittaisen ahistuksen.

      Mutta eikö ookkin pääasia, että teillä on jo kaksi ihanaa ja rakasta lasta? Et varmasti mihinkään vaihtaisi, vaikka penninvenytys jurppii ajoittain? ^_^

      Ja mä uskon tosi vahvasti siihen, että "tilanne tekee mestarin", eli vaikka kuinka ois ahistava tilanne taloudessa ja lapsi tulossa, että sitä oppii luovimaan asiat. Ensimmäiset elinvuotensa lapsi on tosi halpa (jos nyt niin voi sanoa), eli pieni lapsi ja pienet menot pitää mun mielestänk aika hyvin paikkansa. Ainakin meillä.

      Se on se iso äiti ja giganttiset menot! ;)

      Poista
  2. Samaa mieltä monesta, samoja asioita tehneenä. Eikä kukaan voi ennustaa tulevaisuutta, nuo irtisanomisetkin on arkipäivää. Eikä se lapsi vaadi kaikkia niitä raameja, jotka muka pitäisi olla lapsen saadakseen! Kyllähän meilläkin kitkutellen mennään, mutta ei se raha kyllä lapsiin uppoa (vaikka myönnän kyllä ostaneeni jonkun merkkivaatteen yli varojeni :p ). Ja nyt yksi harrastukseni sai nimenkin, fyndaaminen! :D

    VastaaPoista

Jätä kommentti valitsemalla valikosta "nimetön" ja kirjoita viestisi kommenttikenttään! Tack och puss!