Lue tämä, päätä sitten!

Olen ollut piilossa. En ole halunnut lukea lehtiä, en juuri selata facebookin uutisvirtaa enkä varsinkaan ottaa osaa velloviin pakolaiskeskusteluihin. En siksi, etten välitä. Vaan siksi, että en voi ymmärtää. Pakolaiskeskusteluissa riitelee keskenään kaksi ääripäätä, vaikka facebookissa kinastelu ei tee asialle puolesta eikä vastaan: samalla energiamäärällä olisi voinut jo ojentaa auttavan kätensä - eikä se tarkoita vain rahallista tukea. Auttaa voi jo siten, että muuttaa ensitöikseen oman ajatusmaailmansa!

Mietitään tilastoja: tässä Tukholman esikaupunkialueessa, jossa me lymyämme on tarkalleen 41 816 asukasta. Näistä asukkaista maahanmuuttajia (= pakolaisia, sosiaaliloisia, rättipäitä, veronkiertelijöitä, harminaiheuttajia - U name it!) on n. 10 000. Se meinaa, että neljäsosa. Itse Tukholman läänissä on maahanmuutajien määrä yli 30 %.

Suomessa - jopa "mamujen valtaama Helsinki" mukaanlukien mamujen määrä jää noin 4% kohdalle - ihan vain näin perspektiiviä asiaan antaakseni. Vastaavasti Ruotsin väestöstä jopa 20% on maahanmuuttajia, joka tarkoittaa että joka viides vastaantulija ei kuulu kantaväestöön.

Näiden mamujen iloiseen ja värikkääseen joukkoon kuulumme siis mekin. Usein tosin meidät rankataan "hyviksi mamuiksi", koska olemme valkoisia. Ja teemme töitä. Emme ole vaivaksi emmekä riehu kaduilla. Totta, sitä me emme tee - mutta ei moni muukaan vaikka he ovatkin astetta ruskeampia kuin me.

Rappukäytävän nimitaulussa ei ole juuri ruotsalaisia sukunimiä. Oma sukunimemme taitaa olla niitä harvoja, jotka itseasiassa ovat edes ruotsalaisia. Sukunimemme on sinänsä harhaanjohtava, että huushollissamme ei asu ketään ruotsalaista. Muksut toki saattavat vielä jonain päivänä valita kansalaisuutensa toisin. Oli miten oli, niin kantaruotsalaisia heeboja ei juurikaan pihapiirissämme pyöri. He eivät asu paremmilla asuinalueilla. He rötväävät kotonaan omassa seurassaan, ja me mamut olemme vallanneet pihat ja lähipuistot käyttöömme.

Me mamut jaamme keskenämme keksit ja termoskaffeet, kaitsemme vuorotellen toistemme lapsia ja taputamme haltioituneita pihalla temmeltävien muksujen touhuille. Meillä ei aina ole mitään yhteistä kieltä, mutta siitä huolimatta tiedämme toisistamme yhtä ja toista. Lauantain karkkipäivistä pitää huolta yläkerran mamu, joka heittelee parvekkeellemme herkkupusseja lapsille. Sama heebo anastaa kädestäni roskapussini käytävässä ja kertoo vievänsä sen puolestani roskatynnyriin. Sama kaiffari avaa aina minulle oven, kun rynkytän tuplatriplavaunuilla pitkin pieluksia. Sama tyyppi tervehtii minua, lapsiani, aviomiestäni ja koiraamme aina iloisesti. Hän on ihana ihminen. Silti joku toinen näkee hänet vain karvakätenä ja elintasopakolaisena.

Olen löytänyt itselleni äitiystävän pihalta. Minä olen kristitty - hän on muslimi. Vedonlyönnin vinkkelistä olemme erittäin riski parivaljakko, mutta todellisuudessa keskenään kikattelevat pienten lasten äidit. Me puhumme keskenämme suomea, englantia, ruotsia sekä eestiä. Eestiä tosin en ole osannut sanaakaan ennen kaveruutemme alkua, mutta sitä tuntuu ymmärtävän jopa lapsetkin.

Taloyhtiössämme asuu mustia, punaisia, oliivinruskeita, tummanruskeita, vitivalkoisia ja keltaisia perheitä. Siitä huolimatta minun lapseni ei näe heissä värejä, vaan ihmisiä. Kavereita. Ihanaa, etten ole koskaan joutunut selitellä lapselleni, miksi joku on jonkun ja toinen toisen värinen. Herra Hoo mätkähti synnärillä suoraan aasialaiseen ja Mösiöö Uu suomenruotsalaiseen syliin. Jo ensi hetkistä alkaen lapseni ovat saaneet pitää luonnollisena sitä, että meitä on kaikenlaisia hiippareita - ja meitä kaikkia tarvitaan. Meistä yksikään ei ole "sitä oikeaa rotua". Se on jo kertaalleen nähty, että sellainen ajattelu on vain tuhoontuomittu yritys.

Pystytkö todella väittää, että joka kadunkulma pursuaa mamuja kotikulmillasi, kun heitä asuu siellä erittäin vähän? Miten voit olla täysin vakuuttunut siitä, että he eivät maksa veroja tai elävät täysin sosiaaliavustusten varassa? Koetko reilun 300e kuukausitulon olevan kadehdittavan suuri verrattuna sinun tuloihisi? (=yksi pakolainen "tienaa" n. 300e, pariskunta "tienaa" n. 260e). "He käyttäytyvät huonosti" - mutta oletko omalta osaltasi antanut heille mahdollisuutta käyttäytyä hyvin? Oletko avannut kotisi ovet ja kutsunut heitä teelle? Oletko itse hymyillyt, auttanut ja opastanut, jotta he voisivat kotiutua paremmin? Mikäli vastasit kieltävästi yhteen taikka useampaan kohtaan, pyydän...

Laita silmäsi kiinni ja kuuntele maailman hätää. Silmät suljettuina et eroita hätähuutojen seasta mitä etnistä alkuperää avuntarvitsija edustaa. Tämä maailma tarvitsee sinua, tämä maailma tarvitsee humanitäärisen, uuden Sinut!