Ihan oikeasti. I h a n o i k e a s t i seuraavan kerran kun joku lähestyy minun lastani sanoen: "kyllä noin iso poika pärjää jo ilman tuttia", lupaan menettää malttini. Minua ei kiinnosta urbaanit kertomukset vinoon lussutetuista hampaista. Eikä minua kiinnosta, jos jonkun toisen silmissä tutinlutkutus näyttää hirveältä. Että se on vauvojen juttu. Että tutit pitäisi olla hiirivauvoilla eikä isoilla pojilla. Minua kiinnostaa vain se, mitä minä itse asiasta ajattelen.
Täällä hammaslääkärit ohjeistavat, että kun lapsi täytää neljä, on p ä i v ä t u t i s t a luovuttava. Yötutti menettelee. Ja kun minä uskon sitä, mitä minulle sanotaan - niin niin kauan minulla ei ole kiire Herra Hoolta viedä tuota pahamaineista, lasten puheenkehitystä sekä aivotoimintaa hidastavaa kapinetta. Ei, koska tutti ei tämän maan tiedon ja käsityksen mukaan tee niin. Joten: Tyst nu Tango!
Lapseni ei todellakaan ymmärrä, miksi hänen täytyisi olla "iso poika". "Reipas poika". Hänhän on! Se, että hänellä on jatkuvasti korvatulehduksia, hänen hampaansa puhkesivat vasta hetki sitten suuhun tai että hänellä on hieman häntä pienempi pikkuveli, joka myös syö tuttia - ei tee hänestä vähemmän reipasta. Tutti helpottaa häntä. Hänen ei tarvinnut muuttua päivässä "isoksi pojaksi", kun pikkuveli syntyi. Ei. Hän sai jatkaa oloaan meidän vähän vanhempana vauvana, koska hän oli vasta vauva itsekin tuolloin. Me vieroitamme molemmat pojat samaan aikaan. Onko tämä tosiaan ongelma, johon täytyy tulla ulkopuolisena puuttumaan?
Itse olen esikouluopettaja. Enkä minä ole koskaan törmännyt siihen, että jonkun lapsen puhe olisi viivästynyt tutin vuoksi. Puheenkehitys on voinut viivästyä kyllä kireän kielijänteen, kaksikielisyyden, purentavirheiden, dysfasian jne vuoksi, vaan ei vielä koskaan toistaiseksi tutin vuoksi. Myöskään täydellistä suomea ja enenevissä määrin ruotsia puhuva Herra Hoo (2v 8kk) ei ole millään tasolla viivästynyt kielellisesti. Päinvastoin - hän puhuu paljon paremmin kuin valtaosa tuon ikäisistä. Hänellä on äärimmäisen laaja ja rikas sanavarasto. Voin vilpittömästi paiskaista vesilintua päin väitteellä: tutti ei häiritse puhetta. Eikä puhumattomuutta. Helppoahan se on tuttia syylliseksi osoitella, todellisen syyn löytäminen vaatiikin jo työtä.
Tutti ei reikiinnytä hampaita. Vaikka naapurin Maija-Leenan lapsenlapsella oli pikimustat maitohampaat suussa, tämän lapsenlapsen tutinsyönti ei ollut siihen syy - vaikka keittiöhampilääkärin paperit pikkaisen sellaista diagnoosia sieltä vilautteleekin. Ehkäpä Maija-Leenan lapsi ei pessyt oman lapsensa hampaita? Ehkä tämä oli kaatunut pyörällä ja hampaat olivat mustuneet iskussa asfalttiin?
Yksinomaan tuttia ei voi syyttää purentavirheistä. Geenit määrittelevät tämän aika pitkälle. Kuten myös sen, että millaista sorttia hammasluu lapsen suussa on. Se voi käyttäytyä miten vain, eikä tutti tee asialle puolesta eikä vastaan. En ole hammaslääkäri, mutta uskon myös ruotsalaisten hammaslääkärien osaavan työnsä. Uskon sitä, mitä minulle sanotaan. Uskon että lapseni hampaat ovat erittäin sievät ja suorat, koska niistä on huolehdittu. Ja koska Hoo ei ole perinyt minun vinksinvonksin hammaskarttaani.
Ja kyllä. Aina joku tietää jonkun eläkkeellä olevan hammashoitajan, joka on kertonut että kerran erään lapsen suusta möyri vain pieniä valkoisia matoja ikenien joka sopukasta - koska tällä oli ollut tutti.
Sovitaanko niin, että asia on loppuunkäsitelty?
Puss och karieskram!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti valitsemalla valikosta "nimetön" ja kirjoita viestisi kommenttikenttään! Tack och puss!