Kävikö kakkasesti?

Kukakohan neropatti on joskus päättänyt kutsua tätä aikaa äitiyslomaksi, kun heräät joka aamu klo 04-06 välillä siihen, että korvanjuuressa kiljahtaa joku pikkuheebo, että: "Mooooiiii äiti, mennään syömään palaa!"?

Ei siinä mitään. Jokainen aamu on armo uus, mutta pientä armeliaisuutta voisi osoittaa myös aamut meille uupuneille vanhemmille, jotka koemme klo 6 reikä reiän olevan vielä armottomasti aamuyön puolella. Ei kukaan(!) normaali(!) ihminen halua kekkaloida vielä siihen aikaan hereillä. 

Mikäli tämä todella on loma, aion tehdä matkanjärjestäjälle pienehkön reklamaation. Valitan kyllä tarjoiluista, tunnelmasta ja tilanpuutteesta. Ei se nimittäin riitä, että sängyssämme nukkuu yksi vauva poikittain ja toinen vähän isompi vauva kiljuu iänikuisia Fröbelin Palikoita ja viskelee pikkuautoja naamalle - ei, se ei riitä. Siellä on nimittäin kaksi koiraa kiskottelemassa, niin että melkein saa tilanahtaudesta jalkaansa veritulpan.

Tuota. Sattuipa tässä lomaillessa yksi "hauska" lomamuisto kohdalle eilispäivältä: Herra Hoo väänsi löysät tavarat vaippaansa, koska hänelle puskee vihdoin vähän (lue: kaikki loput) hampaita suuhun. Riisuessani hänen vaippansa pois, päätti hän alkaa kaivella takamustaan ja levitellä mämmiä päähänsä. Siinä kohtaa pääsi syvä huokaus.

Lomamuisto sai huipentumansa, kun pestessäni mämmipäätä puhtaaksi näen, kuinka juuri konttaamaan oppinut Pikku-Mösiöö löytää vaipan, ja alkaa kauhomaan tavaraa suuhunsa. Ja minä en ehtinyt estää!

Kyökin yhä muistellessani asiaa. Sen sijaan, että liimailisin tuota muistikuvaa loma-albumiin, päätin lapsilukuni olevan täynnä!

Tack och hej! Puss!